BLOGI: Jäteraaka-aineesta uusiokäyttöön – kuinka historia toistaa itseään

Tänä päivänä raaka-aineiden uusiokäyttöön pakottaa, tai hienommin sanottuna ohjaa, alati ehtyvät luonnonvarat ja huoli hiilijalanjäljestä. Uusioraaka-aineiden historia on kuitenkin pitkä, ja sitä on hyvä tarkastella lähemmin. 

Kiertotalouden ensiaskeleet otettiin Suomessa yli 70 vuotta sitten. Elettiin sotien jälkeistä pulakautta, jolloin kaikesta oli puutetta. Teollisuuden käyttöön kerättävä jäteraaka-aine, kuten siihen aikaan uusiomateriaalia oli tapana kutsua, osoittautui kansantalouden kannalta merkittäväksi ja jopa välttämättömäksi raaka-ainevarannoksi. 

Koska teollisuudelle oli saatava raaka-ainetta, oli valtiovallan intressissä toimia kierrätyksen edistämiseksi. Tästä yhtenä osoituksena on, että valtio oli mukana perustamassa Jätealan Keskusliittoa, nykyistä Suomen Uusioraaka-aineliittoa vuonna 1950. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että tuolloin oltiin pakon edessä tehostamassa materiaalien uusiokäyttöä. 

Viime vuosina kiertotalous on tullut näkyvästi takaisin. Juha Sipilän hallitus asetti kiertotaloudelle uudet kunnianhimoiset tavoitteet. Vuonna 2016 Suomi julkaisi ensimmäisenä maana maailmassa kiertotalouden tiekartan. Tässä nähdään kuinka historia toistaa itseään ja hyvä niin. 

Historiaa ja tätä päivää tarkastellessa voi todeta, että uusioraaka-aineiden merkitys on suuri Suomen teollisuuden kannalta. Uusioraaka-aineiden talteenotto on kehittynyt ja tehostunut. Tuottajavastuun tuulet alkoivat puhaltaa Euroopan Unionin suunnalta ja tämä näkyi vuonna 1994 voimaan astuneessa Suomen uudessa jätelaissa ja asetuksissa. Näin tuottajavastuu liittyi merkittäväksi osaksi kiertotaloutta.

Uusioraaka-aineista ja kiertotalouden tavoitteista keskusteltaessa olisi hyvä, että käytössä olisi enemmän tutkimustietoa materiaalivirroista tai voisimmeko puhua materiaalitaseesta. Jos emme hahmota Suomen kiertotalouden nykytilaa, emme voi myöskään asettaa uskottavia tavoitteita. 

Aikanaan tilastoja uusiomateriaaleista kerättiin Suomen Uusioraaka-aineliiton jäsenkunnalta. Koko maata käsittävän materiaalitaseen selvittämiseen eivät Suomen Uusioraaka-aineliiton omat rahkeet riitä. Urakka on suuri ottaen huomioon, minkälaista tietoa tulisi kerätä. Mitä kaikkea kierrätyksen avulla saadaan talteen? Uusioraaka-aineiden käytöstä ja siitä syntyvistä sivuvirroista ei liioin ole tietoa. Mikä on Suomesta vietävien ja tänne tuotavien uusiomateriaalien määrä?

Ehdotan laajempaa yhteistyötä eri toimijoiden ja alaan liittyvien keskeisten tahojen välille. Tarvitsemme tarkempaa tietoa käytettävissä olevien uusiomateriaalien potentiaalista, jolloin materiaalien tarvitsijoilla olisi paremmat edellytykset tuotannon suunnitteluun ja siinä tarvittavan materiaalin hankintaan. Tämä on nähdäkseni oleellista kiertotaloustavoitteiden saavuttamiseksi.

Historiannälkäisille suosittelen Suomen Uusioraaka-aineliiton vuonna 2016 julkaisemaa ’Kiertotalouden ytimessä’ -historiateosta, joka antaa näkemystä myös kiertotalouden nykytilanteeseen. Teos on saatavilla myös sähköisessä muodossa.

Lauri Nylander
puheenjohtaja
Suomen Uusioraaka-aineliitto